Anttila

Euran Lähteenojan Anttilan torpan murhenäytelmä 1853 Heinäkuun 24 päivän aamuna 1853 havaittiin, että Anttilan torpan isäntä ja emäntä oli surmattu kirveellä. Myös oli haavoitettu äidin vieressä nukkunutta Ida tyttöstä, joka silloin oli 3 vuotias. Tämä Ida kuoli Paattisissa 1927 ja hänet tunteneet henkilöt ovat kertoneet hänen otsassaan hiusrajassa olleen selvästi näkyvä arpi. Kerrotaanpa että emäntä Vilen olisi kertonut muistavansa jotain yön kauheasta tapahtumasta. Torpassa nukkuivat myös silloin 9 vuotias Eeva ja 6 vuotias Fredrik, joka aikuisena muutti Paattisiin ja joka silloin otti nimekseen Salonius. Murhaajaksi epäiltiin torpan Yläneeltä kotoisin olevaa 19-vuotiasta renkiä Herman Gabrielinpoikaa, joka muka kosti vanhemmille, kun nämä eivät olisi antaneet hänelle morsiameksi silloin 16-vuotiasta Leena-tytärtä. Herman tuomittiin pakkotyöhön, jota kärsimään hänet vietiin Hämeenlinnan ojennuslaitokseen. Riittävien todistusten puutteessa häntä ei lähetetty Siperiaan. (Aarne Rauvola) 16-vuotias Lena Sofia Iisakintytär Anttila haudattiin Euran kirkon seinustalle. Tämä osin nurmeen vajonnut kivipaasi laattoineen on muistona Anttilan traagisista tapahtumista 1853. Vaivoin luettava teksti laatassa: ”Ei ole wäliä jollei mailma tiedä kuka täsä lepää Jumala tuntee ja kiitollisuus siunaa hänen.” Kivi ei ole enää seinän vieressä, vaan pääovelta katsottuna kirkon oikealla puolella suunnilleen alttarin puoleisen päädyn nurkan kohdalla.