PORVOON SEUDUN LINTUATLAS
Lintuatlaksessa pyritään ensisijaisesti selvittämään kyseisen ruudun todellinen pesimälajisto. Ilmoitettujen laji- ja pesimisvarmuushavaintojen on oltava ehdottoman luotettavia, eikä vähänkään epävarmoja havaintoja lajeista tai aiempaa korkeammista pesimisvarmuuksista ilmoiteta. Tässä mielessä lintuatlas on luonteeltaan tieteellinen hanke, jossa havaintojen vertailukelpoisuus edellisiin ja tuleviin atlaksiin on keskeistä. Ruudun lajimäärä, pesimisvarmuusindeksien summa, harvinaisuushavaintojen lukumäärä tai muu vastaava ovat atlaksen tavoitteiden kannalta toissijaisia.
Seuraavassa on esimerkkejä atlasretkillä todennäköisesti eteen tulevista havaintotilanteista ja havaintojen tulkinnasta niissä.
Minkä ruudun havainto? Toisin kuin esimerkiksi suomen- tai kyläpinnojen laskemisessa, lintuatlaksessa olennaista on linnun sijainti, ei havainnoijan. Jos itse tarkkailet lintuja ruudussa X, mutta lintu oleskelee ruudussa Y, merkitään laji ruudun Y pesimälajistoon.
Kaukana huhuileva pöllö: Jos kuulet kaukana huutelevan pöllön, niin koeta äänen voimakkuuden ja tarkan tulosuunnan sekä kartan ja paikallistuntemuksesi avulla selvittää, missä ruudussa pöllö huutelee. Pyri kuuntelemaan pöllöä useammasta eri paikasta, jolloin huhuilijan sijainti on helpompi paikantaa. Jos et kuitenkaan ole aivan varma pöllön sijainnista, ilmoita se todennäköisimmän ruudun havaintoihin.
Saalista kantava haukka: Jos näet saalista kantavan haukan, niin koeta linnun lentoreitin ja –korkeuden sekä kartan ja paikallistuntemuksesi avulla arvioida, missä ruudussa haukan pesä voisi sijaita. Jos et ole aivan varma pesän sijainnista, ilmoita haukka todennäköisimmän ruudun havaintoihin. Petolintujen reviirit ovat yleensä laajoja ja saalistusmatkat pitkiä, joten tällaisen tilanteen eteen tuleminen on atlasretkien aikana hyvinkin todennäköistä.
Talvireviiri: Monet lintulajit perustavat talveksi itselleen reviirin, jolla ne voivat käyttäytyä samalla tavoin kuin pesimäaikaisella reviirillään. Pesimäajan tullen linnut siirtyvät kuitenkin talvireviiriltä kauempana sijaitsevalla kesäreviirille pesimään. Esimerkiksi varpuspöllöllä ja harmaapäätikalla on selvä talvireviiri, jolla havaittua lintua ei ilmoiteta atlakseen. Ole siis tarkkana kevättalvisten reviirihavaintojen suhteen, ja ilmoita havainto vain jos, lintu mielestäsi on selvästi kyseisellä alueella pesivä.
Soidinkäyttäytymistä muualla kuin pesimäalueella: Jotkut lajit saattavat käyttäytyä pesivän oloisesti varsinaisen pesimäalueensa ulkopuolella, vaikkapa levähtäessään muuttomatkalla. Esimerkiksi monet lirot jättäytyvät hetkeksi soidintelemaan sopivalle rantaniitylle varsinkin epäsuotuisan sään pysäyttäessä muuton. Ne kuitenkin häipyvät melko nopeasti väliaikaiselta ”reviiriltään” varsinaiselle pesimäseudulleen, eikä näitä ”hämäysliroja” ilmoiteta atlaksessa. Samoin esimerkiksi koskikaroille on tyypillistä, että ne alkavat laulaa hyvinkin aktiivisesti talvehtimisalueellaan ja jäävät ”roikkumaan” talvipurolleen tavallista pitemmäksi aikaa, mutta häipyvät kuitenkin lopulta vähin äänin kevään mittaan pohjoiseen pesimään. Jos siis havaitset epätodennäköisen pesimälajin käyttäytyvän pesivän oloisesti, seuraa sitä erityisen tarkasti ja varmista, onko kyseessä todella aito pesijä vai ei.
Harvinaisuudet: Pääsääntöisesti lähtökohta on se, että harvinaisuudet ovat satunnaishavaintoja, eikä niitä noteerata atlaksessa. Kuitenkin harvinaisuuksien kohdalla on otettava huomioon lajin status Suomessa ja lähialueilla. Jos lajin on todettu pesineen Suomessa tai lähialueilla, ja se tavataan lajille sopivassa pesimäympäristössä, voidaan laji ilmoittaa atlashavaintona. Esimerkiksi laulava sitruunavästäräkki merenrantaniityllä alkukesällä voidaan ilmoittaa atlashavaintoihin, samoin kesäinen kosteikolla ruokaileva mustahaikara. Sitruunavästäräkki on pesinyt maassamme viime vuosina säännöllisesti kyseisessä elinympäristössä. Haikara taas pesii heti Suomenlahden eteläpuolella, ja se saalistaa kosteikoilla, vaikka itse pesä sijaitseekin metsän siimeksessä. Sen sijaan kesäkuussa peltoaukean puhelinlangalla havaittua mehiläissyöjää ei noteerata atlaksessa, kuten ei myöskään ruudun yli lentävää (muuttavaa) pikkukiljukotkaa. Mehiläissyöjä on huomattavasti todennäköisemmin muuttomatkallaan levähtävä lintu kuin pesivä, ja kotkahavainto taas ei edes mitenkään viittaa pesintään (joka olisi yleensäkin tällä lajilla äärimmäisen epätodennäköistä Suomessa).
3.1.2003