PORVOON SEUDUN LINTUATLAS

Yleistä

Porvoon seudun lintuyhdistyksen (PSLY) lintuatlaksen päätavoite on kartoittaa pesimälintujen nykyinen esiintyminen ja pesimisvarmuus kaikissa yhdistyksen toimialueella sijaitsevissa yhtenäiskoordinaatiston 10 x 10 km ruuduissa vuosien 2003-2005 aikana. Atlaskartoituksen ohessa selvitetään tiettyjen suojelun kannalta tärkeiden lajien kokonaisparimäärä Porvoon seudulla.

PSLYn lintuatlaksen tavoite ja menetelmät ovat samat kuin 1970- ja 1980-luvuilla toteutetuissa kahdessa Helsingin yliopiston eläinmuseon koordinoimassa valtakunnallisessa atlaksessa. Kussakin ruudussa pyritään retkeilemään mahdollisimman kattavasti sekä selvittämään, mitkä lajit pesivät ao. ruudussa ja millä varmuudella. PSLYn toimialueella, joka on sama kuin Itä-Uudenmaan maakunta pois lukien Sipoo, on kaikkiaan 52 atlasruutua. (Huomaa, että atlassivuilla olevissa kartoissa oikeassa alakulmassa oleva 53. ruutu on "haamuruutu", jossa ei ole yhtään saarta tms. lintujen pesittäväksi.)

PSLYn lintuatlaksessa edetään kuta kuinkin seuraavasti. Atlaksen ensimmäinen vuosi voisi olla vapaata retkeilyä kunkin oman innostuksen ja aktiivisuuden mukaan. Avajaisvuoden jälkeen tarkastellaan kertynyttä atlasaineistoa ja kiinnitetään erityistä huomiota niihin ruutuihin, joilta havaintoja ilmoitettiin vähän tai ei lainkaan. Näille puutteellisesti kartoitetuille ruuduille pyritään suuntaamaan lisää retkeilyä (mahdollisesti esimerkiksi yhdistyksen järjestämiä talkooretkiä) toisena ja kolmantena atlasvuotena.

Lintuatlas päätettiin toteuttaa, koska tuoreimmastakin valtakunnallisesta atlaksesta on kulunut aikaa jo yli 15 vuotta, ja tänä aikana alueemme linnusto on ehtinyt muuttua paljonkin. Ajatellaanpa vaikka kesää 2002. Pesivinä merikotka, heinäkurppa, valkoselkätikka, laulujoutsenia lukuisia pareja jne. Näistä ei ollut mitään tietoa edellisessä atlaksessa. Vakiintuneista lajeista kyhmyjoutsen, kanadanhanhi ja monet muut ovat puolestaan viime vuosina runsastuneet ja levittäytyneet voimakkaasti, kun taas monet metsien ja kulttuuriympäristön lajit ovat taantuneet.

Yksi lintuyhdistyksen toiminnan keskeisistä tavoitteista tulee olla oman toimialueensa linnuston mahdollisimman hyvä tuntemus. Porvoon seudulla tiedoissa pesimälinnustosta on selviä puutteita. Atlaksen tuloksilla voidaan myös edistää linnustonsuojelua, kun kokonaiskäsitys linnuston esiintymisestä ja suojelun kannalta tärkeiden lajien pesimäalueista paranee.

Samasta syystä myös joidenkin harvalukuisten, suojelun kannalta tärkeiden lajien kokonaisparimäärän selvittäminen on nähty tärkeäksi. Parimäärä pyritään selvittämään tarkasti jokaisessa ruudussa kaakkurin, kuikan, mustakurkku-uikun, kaulushaikaran, laulujoutsenen, ruskosuohaukan, pikkulokin ja naurulokin osalta. Ne ovat harvalukuisia, näkyviä, harrastajia kiinnostavia lajeja, ja niiden parimäärä on mahdollista selvittää luotettavasti, toisin kuin esimerkiksi sinänsä suojelunäkökulmasta tärkeiden metson, pohjantikan ja pikkusiepon.

Yhtenä tavoitteena PSLYn atlashankkeessa on se, että atlas toistettaisiin säännöllisin, vaikkapa 10 vuoden väliajoin. Näin voidaan seurata linnuston muutoksia Itä-Uudellamaalla aiempaa tiiviimmin. Harvalukuisten lajien kartoituksia voidaan tehdä tarvittaessa useamminkin.

Lintuatlas on hyvin mielekäs tapa lisätä lintuharrastajien kesäretkeilyä. Atlaksessa myös havainnot tavallisista lajeista ovat arvokkaita, joten retkiä voi tehdä kotinurkillaan ja ylipäätään myös normaaliretkeilyn kannalta toisarvoisilla alueilla. Atlasretkeilyyn sisältyy myös muun muassa pesien etsintää ja lintujen pesimätouhujen havainnointia, mikä monipuolistaa lintuharrastajien retkeilyä. Monista huonosti tunnetuista kunnista voitaisiin atlaksen avulla saada uutta tietoa linnustosta ja lintupaikoista.

Niin tärkeä hanke kuin atlas onkin, tulee lintujen hyvinvointi asettaa kuitenkin kaikessa atlasretkeilyssä etusijalle. Edes atlaksen nimissä ei saa mennä munapesueensa herkästi hylkäävien lintujen pesille haudonta-aikana, eikä lintuja saa muutenkaan häiritä kohtuuttomasti. Kanahaukka, huuhkaja ja monet muut petolinnut, sepelkyyhky sekä laulurastas ovat esimerkkejä hyvin herkkähipiäisistä, rauhaa vaativista lajeista haudonta-aikana.

Kaikkiin lajeihin soveltuva perussääntö onkin, että pesinnät pyritään varmistamaan ensisijaisesti poikasaikana, jolloin aratkaan lajit eivät yleensä hätkähdä satunnaisesta häiriköstä pesänsä liepeillä. Sitä paitsi pesinnän varmistaminen on yleensä myös helpointa, kun emot kantavat poikasille ruokaa nokassaan tai kynsissään kaukanakin pesältä, ja poikasten piipitys pesältä kuuluu jo hyvän matkan päähän.

Kaikkien uhanalaisimpien lajien pesän löytymisestä ei kannata pitää suurta meteliä, jotta lajin pesintä ei vahingossakaan häiriytyisi. Havainnon julkistamisesta kannattaa neuvotella esimerkiksi atlaksen vetäjien kanssa.

Palaute atlasprojektiin osallistuville on tarkoitus saada nopeasti ja selkeästi, minkä toivotaan motivoivan ja tehostavan retkeilyä atlaksen merkeissä. Atlashavaintoja voi ilmoittaa internetin välityksellä, ja kunkin ruudun atlastilanteen päivitys pyritään järjestämään riittävän usein yhdistyksen kotisivuille. Havaintoja voi tietysti palauttaa myös paperilla.

Atlaksen vetäjinä PSLYssä toimivat Mauri Leivo (päävastaava) ja Arto Juvonen (ATK-vastaava).