Arto tuli hakemaan minua pihastani kuuden aikaan aamulla.  Taivas oli pilvessä ja tuuli häiritsevästi, mutta yritettiin kuulla pöllöjä parissa paikassa matkalla Lapinjärvelle. Odotukset eivät olleet tässä vaiheessa  kovinkaan korkealla.
Lapinjärven kaatopaikalla yritettiin kylmässä aamussa kuulla huuhkajaa, mutta kuten arvata saattaa, ei sitä kuitenkaan kuulunut. Keltasirkku kuitenkin lensi yli ja avasi rallimme "lintusaldon".

Sitten ajettiin Pukaron karjatilalle, jonka pellossa Arto oli nähnyt aikaisemmin peltopyyn jälkiä. Kompattiin peltoa, mutta vain pari keltasirkkua räpsähti lentoon edestämme. Oltiin juuri hyppäämässä pois pellosta, kun kuuden peltopyyn parvi nousi huristen lentoon vierestämme. Tuuletettiin hyvää avaustamme ja veikkailtiin ässän tulleen.

Ilveskalliolle ajettiin aamuhämärissä ja vihelleltiin varpuspöllöä, joka oli useamman yksilön voimin näyttäytynyt paikalla pohjustuksissamme. Eipä tuo pöllöistämme pienin kuitenkaan vastannut koko aamuna ja se jäi puuttumaan
listaltamme.  Eipä löytynyt harmaapäätikkaakaan, vaikka olimme kuulleet sen paikalla pohjustuksissa. Pyy ja palokärki,  tiaiset, punatulkku, puukiipijä sekä hippiäinen kuitenkin hoituivat paikalta.

Porlammin Pyhäjärveltä hoidettiin laulujoutsen ja sitten mentiin Ritan kaatopaikalle.  Kiipesimme moottoritien vieressä olevalle kalliolle ja katsoimme heti yläpuolellamme kaartelevan lokkiparven. Ei isolokkia. Pienen
odottelun jälkeen kuusi kottaraista lensi ilahduttavasti edestämme. Myös parvi urpiaisia hoitui pian. Varisparvi nousi ilmaan kauempana ja joukosta löytyi tietenkin korppi. Parven lentoon pelästyttänyt kanahaukka lensi hienosti ylitsemme ja katosi metsään.Kaatopaikan läheisellä pellolla puunlatvassa tähystellyt lapinharakka lensi myös paikalle saalistelemaan.

Koskenkylästä hoitui koskikara, pyrstötiainen sekä närhi ja todettiin tätä ennen tapahtunut Niinijärven rundi turhaksi.  Koskenkylästä ajettiin Sarvanteen Hannun ruokinnalle, josta löydettiin pari mustarastasta, sekä kuusiaidan alla piileskelevä fasaani. Peippo ei pitkästä odottelusta huolimatta näyttänyt itseään meille.

Loviisan satamaan tullessamme hoidettiin isokoskelo, heinäsorsa sekä telkkä.  Suuren koskelolautan yllä saalisteli nuori merikotka. Pohjustuksessa löytämämme uuttukyyhky ei ollut enää kesykyyhkyjen seurassa. Niemekkeen taakse lahden pohjukkaan katosi sotka, joka näytti kovasti lapasotkalta.  Tuli tarve lähteä tarkistamaan. KAartaessamme sataman laiturilta pois, Arto sanoi: "Tuokin pitäisi tietysti tarkistaa, mutta olkoon nyt" tarkoittaen isoa heinäsorsa parvea satamassa. Parvi olisi pitänyt katsoa läpi, sillä purussa selvisi, että joukossa oli uiskennellut haapana. Sen sijaan naurulokki löytyi troolisatamasta samasta paikasta kuin pohjustuksessa.

Loviisan voimalaitoksen luota saatiin taas pari uutta lajia: merimetsot kuivasivat siipiään kivien päällä kauempana merellä ja tukkasotkapari uiskenteli lähempänä rantaa. Uivelokin näyttäytyi vihdoinkin rannan läheisyydestä.

Sitten mentiin Vaahterpäähän, jossa uiskenteli kyhmyjoutsenperhe meitä vastaanottamassa. Myös nuori harmaahaikara istui rantakivellä lämmittelemässä kaula mutkalla. Matkalla Tavastasille tehtiin pieni metsälenkki metson toivossa. Tuttua lentoonlähtö ryminää ei kuitenkaan päästy kuulemaan. Tavastasilla vihelleltiin varpuspöllöä hämärtyvässä illassa. Ainoana vastauksena haukkui koira lähitalon pihassa.

Menimme vielä kertaalleen Ritan kaatopaikalle kokeilemaan huuhkajaa. Moottoritien metelistä johtuen oli tietysti mahdotonta kuulla mitään ja katuvalotkin häikäisivät inhottavasti kiikareilla katsottaessa.  Kyllähän me joku vaalea pöllön näköinen "klöntti" tietysti keksittiin istumasta jätekasan päällä. Kävin hakemassa putkeni autosta ja eihän se tietysti mikään pöllö ollut, vaan ainoastaan  jokin vaalea levy.

Päätettiin lopettaa retki ja siirtyä pizzalle, kun puhelin soi. Katajan Mikko läähätti luuriin; oli selvästi vielä maastossa. Kysyttäessä hän kertoikin olevansa ja menevänsä seuraavaksi Tarkkisiin yrittämään lehtopöllöa. Siinä vaiheessa päätettiin mekin yrittää loppuun asti ja lähteä Sikosaareen kokeilemaan lehtopöllöä. Muutaman tekemänsä vihellyksen jälkeen Arto ulvahti:  "Kato pöllö tossa noin! Jess, Jess!"  Siinä todellakin kaarteli lehtopöllö edessämme pellon yllä kaupungin valojen värjäämiä pilviä vasten. Sää oli muutenkin selkenemässä: taivaalla näkyi tähtitaivasta ja tuuli oli laantunut.Hieno lopetus ensimmäiselle rallilleni, joka ei varmasti jää myöskään viimeisekseni!
 

Kirjoitti
Juho Pitkänen