Vain 11 lajia ja Seurahoviin menossa! Ei voi olla totta. Miten tässä näin kävi? Jos vielä pikaisesti katselisi torilta jos jotain löytyy. Hei, tuossahan on västäräkki ja töyhtöhyyppä ja… Sitten heräsin. Olisikohan lievästi jännittänyt ensimmäinen ”oma” ralli. Viime vuonna olin Lehtilän Tarmon ja Suksen Riston autokuskina ja vastuu havainnoista kaatui luonnostaan heille, mutta nyt meidän veljeni kanssa piti tulla toimeen omillaan.

Ralliin valmistauduttiin huolella. Lievän pohjustuksen lisäksi veli kävi edellispäivänä ostamassa uuden auton, ettei kisa ainakaan autosta jää kiinni. Pohjustuksen parhaana lajina oli Emäsalon Lisuksentien varrella ruokailleet isokäpylinnut, joten ainakin siellä käytäisiin. Myös Kaarenkylän pelloilla kaarrellut piekana kiinnosti. Suurin osa kuitenkin oli ”toivotaan, toivotaan” -lajeja.

Seitsemältä liikkeelle. Ensin Tolkkisten ojalle, jossa majailee harmaahaikara ja sinisorsia. Arvasimmekin, ettei haikara vielä ole paikalla, mutta sinisorsa tuli kuitenkin hoidettua. Emäsalon kärkeen ajellessa tien varressa seisoskeli autoja ja niiden vierellä joutilaan näköisiä porukoita kiikarit kaulassa. Ketähän ne olivat? Jotain hirvimiehiä varmaankin. Lisuksentiellä käytiin aikaa kuluttamassa ja sitten Edesvikeniin kunnan laiturille. Hämärää oli vielä, mutta niemen kärjessä uiskenteli ”mustalintu” ja koska viikonloppuna samassa paikassa oli pilkkasiipi niin päätimme jäädä odottamaan. Aamu kirkastui ja lopulta pilkka osui omaan nilk..  putkeen. Hyvin lähti käyntiin.

Emäsalon kärjen turistipuolella löytyi heti merimetso. Allia etsittiin aaltojen seasta. Poiskin olisi pitänyt lähteä. Veli katseli vielä kerran aaltoja ja minä hoputin lähtemään. Putket olalle ja auton suuntaan. Vielä vilkaisu olan yli ja siinähän se oli. Alli uiskenteli aivan rannassa. Jes!

Kunnan laiturilta katsottiin pakolliset telkät ja kyhmyjoutsenet ja Lisuksentielle. Vain käpytikka, mutta ei niitä isokäpylintuja. Sen nyt arvasi. Kappelin kohdalla otettiin muutama peruslaji ja sitten Bengtsbyhyn. Pysähdyspaikaksi ajattelemamme linja-autopysäkki oli miehitetty, joten sanoin veljelle, että poiketaan ensin peltoaukealle ja katsotaan sieltä isolepinkäinen. Löytyihän lapinharakka langalta ja samalla vierestä kuului ”tikkeli”. Siinähän olikin kaksi tikliä. Hyvä! Bussipysäkin vallanneet autokunnat jättivät pellon väliin. Harmi. Toisaalta kyllä mekin sitten jätettiin ruokinnalta näkemättä sekä peippo, että vihervarpunen. Varpushaukka kuitenkin piristi ylilennollaan.

Emäsalon sillan kohdilla katsottiin 3 lokkilajia, mutta isolokkia ei näkynyt. Harmaahaikara tuli myös helposti, joten Tolkkisten ojalla käynti sai unohtua. Hamarin rannassa pysähdyttiin pyrstötiaisen toivossa, mutta saatiin vain punatulkku. Gammelbackan pelto kuhisi lintuja, mutta ei mitään uutta. Urpiaista yritettiin etsiskellä, mutta ei löytynyt. Ei nyt eikä myöhemminkään. Kyllähän niitä vielä viikonloppuna oli.

Sikosaaren rannasta yritettiin turhaan etsiä pyytä. Töyhtötiainen ja pyrstötiainen kumminkin löytyi. Ruokinnalta vielä loput puuttuvat tiaisen, mutta puukiipijää ei ollut missään vaikka oikein etsittiin. Mihinkäs ne nyt olivat hävinneet?

Sannen ruokinnalta kuvittelimme näkevämme peipon ja jotain muutakin. Pohjustuksessa olin Sannelle puolihuolimattomasti todennut, että tässä on varmaan peippoja ja järrejä. Sanne ei jostain syystä lainkaan muistanut mitä lintuja ruokinnalla käy. Nuori ihminen ja niin huono muisti! Ei tuottanut ruokinta edes sitä fasaania. Ja sitten Kråkön tyhjä kierros ja kohti kaupunkia. Matkalla laskin lajeja olevan 32 eli tavoite, kolmekymmentä, oli saavutettu. Olisi ehkä kannattanut laskemisen sijasta ottaa ne urpiaiset matkalta. Siinähän kuulemma oli urpiaisia ja tundraurpiainen.

Kaupungista löytyi naakka ja pulu, mutta tilhet olivat hukassa. Härön ruokinnalla odotettiin turhaan nakkelia. Päätettiin lähteä Kaarenkylän peltoja selailemaan piekanan toivossa. Ajettiin Kiialan kautta, mutta mitään ei näkynyt. Tuorilan kaupan kohdalla tien yli lensi fasaanikukko, mutta veljeltä se jäi näkemättä, joten perään vaan. Alueella on vaan inhottavan paljon taloja, joiden pihaan ei kehdannut mennä. Aloittelijan arkuutta. Ojanpohjaa sentään uskallettiin mennä, mutta fasaania ei näkynyt. Käännyttiin pettyneenä takaisin ja samassa lähtikin kaksi fasaanikanaa vierestä. Huh!

Ajelua kaatopaikalle ja turhaa toljottamista aidan takaa. Olisi tietenkin pitänyt osata etsiä parempi staijauspaikka. Muut näkivät kaatopaikalla hiirihaukan, kottaraisen ja kanahaukan. Ehkä muutakin. Me näimme monta naakkaa.

Koskenkylässä käytiin ottamassa varma koskikara ja sitten tehtiin väärä päätös. Niinijärvi oli lähellä ja meiltä puuttui mm. käpylintu, pyy, teeri, urpiainen ja puukiipijä. Siis sinne. Ainoa lintu joka nähtiin oli käpytikka. Meren rantaan olisi pitänyt mennä. Meren rantaan! Ei metsään vaan merelle! Muistaisikohan tuon ensi vuonna?

Loppujen lopuksi olimme kuitenkin tyytyväisiä. Olihan 36 lajia jotain muuta kuin unen 11.

Kirjoitti
Lauri Hallamäki