Rallivalmisteluista kaikki ryhmämme jäsenet lintsasivat jokseenkin kokonaan. Itse muutin juuri rallin alla Porvoon kaupungista Askolan korpeen enkä valmistellut minuuttiakaan. Seppo ja Matti sentään kävivät toteamassa, että Pernajanlahti ja Pikkupernajanlahti olivat jäässä eikä Myllykylässä ollut karoja. Ikävin pohjustus ralliimme oli se, että aivan viime hetkellä Matti ilmoitti jäävänsä pois rallista lihasvaivojensa takia. Siispä rallasimme Sepon kanssa kahdestaan ennen kokeilemattomana uusioryhmänä.

Päätimme retkeillä kokonaan Porvoossa lähinnä vuosien varrella hankittujen perustietojen varassa ja ajaa mahdollisimman vähän. Satsasimme rallin leppoisuuteen ja kiireettömyyteen - ja siinä onnistuimme 100 %:sesti!! Tai onnistumisprosentti oli oikeastaan yli 100 %, koska kaupan päälle vielä jouduimme nousemaan ykköspallille. Mutta nyt itse rallipäivään.

Uuden kotini pihalla Tiilään Töllillä äkistin vielä pimeällä aamukurppaa ulkohuussissa, kun lehtopöllö rääkäisi muutaman kerran kimeät "ke-vitit". Olin varma, että tuota lajia emme rallissa saisi - emmekä saaneetkaan. Ajelin Sepon luo Porvooseen, josta jatkoimme aloituspaikkaamme Tolkkisiin. Lähes pilailumielessä kuulostelimme vartin verran, oisko Thomaksen marraskuun puolivälissä kuulemma varpuspöllö vielä mestoilla. Ei ollut, joten siirryimme varsinaiseen aloituspaikkaamme Emäsalon kärkeen. Portin tuntumassa oli täysi hulabaloo käynnissä. Porukkaa oli kuin pipoa, onneksi sentään mahduimme sekaan ja pääsimme vieläpä Pasin ja Jonin peesissä samalla portin avauksella sisään.

Kärjessä möllötimme puolitoista tuntia. Tuuli oli aika tyly eikä vaateparsia ollut rihmaakaan liikaa. Aamuvakio tuotti mm. merimetson, allin ja pilkkasiiven. Pidimme tulosta hyvänä, sillä tuskin läheskään kaikilla porukoilla olisi kaikkia kolmea. Pasi ja Joni häipyivät selvästi aikaisemmin paikalta (mikä "harmittavasti" kostautui heillä sekä Bengtsbyssä että Kuggsundissa), mutta tilalle tulivat Kitulan Esko ja Tunturin Markku O.  Muutaman pysähdyksen ja vauhdista
plokkaamamme mäntyteeren jälkeen olimme Bengtsbyn ruokinnoilla. Kuhina oli kova, mitä olivat toteamassa aiemmin Emäsalossa turistipuolella staijailleet Katajan Mikko ja Pulla-Huolmanin Ilpo. Mukavia lajeja ruokinnalta olivat mm. fasaani, peippo ja vihervarpunen, joista pienimmän  MK ja IH jostain syystä jättivät katsomatta (liian pieni?).

Kuggsundissa eli Emäsalon sillalla isolokki kökötti ylpeän näköisenä kivellä. Se hoitui viidessä sekunnissa ja 30 sekuntia myöhemmin olimme löytäneet salmen toiselta rannalta ardean. Hyvin kulkee totesimme ja päätimme ottaa vähän aikataulusuunnitelmaa kiinni, sillä aina arvaamattomaan merikotkaan ei kannattanut panostaa hirveästi. Kiialassa haimme piekanaa  ja lanttua (jotka olimme nähneet useita kertoja mm. uuteen kotiini tavaroita ajaessamme aiemmin viikolla), mutta näimme sen sijaan närhiä ja tiklejä, aika hyviä nekin. Lantusta emme olleet huolissamme, eikä kannattanutkaan sillä niihin törmäsimme myöhemmin kolmasti.

Sikosaaren ruokinnalta kuittasimme Emäsalon metsistä väliin jääneen töyhtötiaisen ja havaitsimme myös kolme muuta ralliretkuetta, mm. Pasin ja Jonin taas. Matkalla Kråköhön pysähdyimme nopeasti Tarkkisten kaupan vieressä olevalle ruokinnalle. Sepon kääntäessä autoa ehdin poimia 20 urpon parvesta "ralliurpon" eli tundraurpiaisen. Komea koiras istui alle kymmenessä metrissä puussa alaperän puhtaanvalkeat höyhenet lerpottaen. Seppo ehti sopivasti
hoitamaan lajin ennen kuin talon innokas isäntä hätyytti vahingossa parven muualle. Hyvä, yllättävä boonus.

Kråkön seudulla totesimme, että Sannen ruokinnalla ei ollut meille mitään uutta (toivoimme järriä) ja että Haikkoonselkä oli pamahtanut jäähän. Meille jäi siis vähän enemmän aikaa peltostaijaukseen, ja kuinka ollakaan, se palkittiin pienen pikkutikan ohilennolla. Sen lisäksi seurailimme pitkään päivän toisen komean vanhan kanahaukan
saalistusta Kroksnäsvikenin rantamilla. Vilkuilimme kelloa ahkerasti, sillä halusimme ajoittaa menon Pellingin lossille tarkasti. Siinähän on oiva mahdollisuus missata varttitunti, jos myöhästyy täpärästi lossilta eikä siellä myöskään kannattanut olla liian aikaisin. Ajoitus meni hyvin. Alle pari minuuttia odotusta ja lossi irtosi kohti saarta.

Sitten teimme rallin lopputuloksen kannalta ratkaisevan päätöksen. Kun huomasimme, että Pellingin sisälahdet olivat lähes täysin jäättömiä, keksimme mielestämme hyvän idean: mennään Benitakselle, sehän on perinteisesti hyvä vesilintupaikka. Jätetään Söderbyhyn ja metsään vähemmän aikaa. Ja Benitakselta irtosikin kolme vessulajia:
tukkasotka, lapasotka (joka ei "harmittavasti" ollut paikalla aamulla kun Hasse, Frippe ja Sanne kolusivat paikan) ja uivelo. Pellingin kärjessä vesiäislista piteni vielä yhdellä, kun luotsituvan laiturin - jonne myöskin teimme pikaiskun hetkellisen päähänpiston ansiosta - ohi lensi mustalintu. Rallin viimeinen tunti ihasteltiin niemenkärjessä liekehtivissä väreissä mailleen painuvaa aurinkoa ja telkkäparvien siirtymistä sisälahdille ruokailemaan.

Vaikka uusia lajeja ei enää kärjestä irronnut, oli tunnelma oikein leppoisa ja oli aikaa kertailla rallipäivän tapahtumia. Ralli kulki koko ajan varsin mukavasti lajiston suhteen ja ennen kaikkea rallitahti ja -meininki olivat miellyttävän rauhallisia. Pohjustusrastilta toiselle ajoa ei ollut nimeksikään, paineet olivat taatusti muilla porukoilla ja yllätyslajejakin tuli useampi. Satsaus merelle metsien kustannuksella todettiin yhteen ääneen hyväksi ratkaisuksi (tai mistäpä sen lopulta tietää?). Kummallekin jäi rallista hyvin tyytyväinen maku.

Paluumatkalla aloimme laskea lajeja. Päädyttyämme niinkin moneen lajiin kuin 46:een (emme olleet huomanneet hippiäisen puuttumista valmiilta rallikupongilta) julistimme itsemme oitis mitaleille, joskin hienoisen epäuskon vallitessa. Mutta silti purussa paljastunut voitto oli meille yllätys. Se myös osoitti (jo toisena vuonna peräkkäin), ettei voitto edellytä välttämättä armotonta pohjustusta, vaan myös maltillisella tahdilla ja paljon ulkona olemisella (vähillä ajokilometreillä) voi päästä juhlimaan.

Kirjoitti
Mauri Leivo