Ryhmän ralli oli ainutlaatuisesti tarkoitus aloittaa veneellä. Kävimme katsomassa lähes kaikki ulkosaariston saaret ennen rallia. Saldona havaintoja rallissa harvinaisista lajeista kuten kuikka, tukkakoskelo, riskilä, mustalintu, pilkkasiipi, silkkiuikku jne. Mutta esim. Långören ei antanut yhtään pikkulintua!! Oli muuten mulle ensimmäinen kerta kun kyseinen saari oli tyhjä pikkulinnuista! Lopulta päätimme aloittaa ralli Stångskäriltä, mielestämme varmoina lajeina riskilä, silkkiuikku, pilkkasiipi sekä alli.
Itse rallissa meiltä jäi puuttumaan kaikki edellämainitut!
Ryhmä rämään kuului, Hasse Ehrnsten, Rolf Friberg sekä uutena jäsenenä Sanne Hurmalainen.

Järripeippo lämmittää Söderbyssä sydäntä

Olosuhteet ralliaamuna pisti kuitenkin miettimään uudestaan: 10 m/s SE tuuli sekä 4 astetta pakkasta. Tohtisiko viedä joukkueemme naisjäsentä joulukuun 6:s ulkomerelle kastumaan ja palelemaan, ennenkuin ralli on edes alkanut?? Ei, enkä itse asiassa halunnut kastua itsekään. Kaiken lisäksi olisi ensin pitänyt jollain konstia saada Tirmossa sahattua vene irti jäistä!
Aloitimme rallin siis pellingin kärjestä. Mitään järisyttävää ei havaittu. Parhaina lajeina merimetso sekä melkein kaikki tiaiset, mukaanlukien puukiipijä. Siitä ralli jatkui salaiseen metsomaisemaan joka ei tietenkään tänään antanut mitään. Teeri kuitenkin Sannen hiffaamana hoitui. Nyt jäisi Malmgårdin kierros väliin.
Tämän jälkeen suuntasimme Söderbyhyn hoitamaan vaikeaksi kuvittelemaamme punatulkkua. Punatulkku ei löytynyt mutta ässäksi asti yltänyt järripeippo kylläkin! Sen lisäksi Söderbyn pelloilta löytyi pohjustamamme isolepinkäinen sekä yllärinä Hassen hoksaama korppi, joka kuitenkin osoittautui palokärjeksi! Ei niinkään harmi!
Jatkoimme pohjoisemmaksi Benitakselle. Nyt ei ollut tarjolla bisseä, niin kuin kesäisin, mutta sen sijaan laulujoutsen, heinäsorsa, tukkasotka, uivelo ja punatulkku. Puuttumaan jäi sen sijaan pojustettu silkkiuikku ja lapasotka, jonka voittajajoukkue kyllä myöhemmin hoiti samalta paikalta! Kello 11 lähestyi joten kiireesti lautalle mutta kuitenkin jo tunnin aikataulua jäljessä!. Lossirannassa paikalle lennähti kuin tilauksesta harmaahaikara! Nyt kulkee!

Hallamäen veljekset pois alta

Pikaisesti Gäddragiin. Paikalla käytiin vain varmuuden vuoksi, koska pohjustuksessa löydetty nokikana ei ollut ollut paikalla edellisenä päivänä. Yllätys oli melkoinen kun nokikana oli kuin olikin paikalla! Ei muuta kuin menoksi, suuntana Sannen ruokinta Bjurbölessä. Paikalle kun saavuttiin ajettin ensi töiksemme Hallamäen veljekset pois pihapiiristä ;). Toivottavasti olivat jo havaintonsa tehneet.... Saimme loput tiaisista, mustarastaan ym hoidettua mutta peippo ja fasaani jäivät havaitsematta. Päätettiin hoitaa peippo Kråkön ruokinnalta mutta tullessamme paikalle juniorijoukkue Snellman ja Sundström olivat jo paikalla eikä peiposta ollut tietoakaan. Olikohan peippo pelästynyt tuimannäköisiä "nuorukaisia"?
Kroksnäsistä löytyi kuitenkin fasaanipappa tunkion kuninkaana paikalla. Vielä uusi yritys Sannen ruokinnalta tuotti kuin tuottikin peipon.
Seuraava etappi oli Porvoo ja pulu sekä naakka. Pulu löytyi helposti mutta naakka ajellutti ympäri keskustaa vartin verran.
Isolokista Sanne sai  Emäsalon sillalta rallin ensimmäisen eliksen. Lintu löytyi aivan sillan alta. Siitä se lensi ohitsemme näyttäen itseään varsin hienosti.
Meiltä puuttui vielä tässä vaiheessa korppi ja olimme matkalla Isnäsiin, joten päätettiin pysähtyä Ritassa kaatopaikan kohdalla. Heti kun pysähdyttiin, löytyi hiirihaukka aidalta istumassa ja hetken päästä viereiseen kuuseen lennähti toinen! Korppejakin oli ilmassa kiitettävä määrä. Jos oltaisiin tiedetty että paikalla on nähty myös kottaraisia ei ehkä oltaisi kiirehditty pois niin pian... Nyt tosin tuli kiire myös sen takia että ohi ajoi poliisiauto jonka miehistö katsoi tosi pitkään moottoritielle pysähtynyttä Relluamme! Ja sakkojen saamiseen ei rallissa tunnetusti ole aikaa.
Isnäsin pohjustuksissa näyttäytynyt merikotka loisti poissaolollaan. Muutenkin paikka näytti autiolta.

Iltapäivän täsmäretkeilyä

Mihin käytettäisiin iltapäivän lopputunnit? Kello oli nimittäin jo 14.00. Päätettiin hoitaa Koskenkylän koskikara pois kuleksimasta ja sen jälkeen sunnata Loviisaan naurulokki ja merikotka mielessä.
Sanne sai Arton kotikoskelta koskikarasta jo toisen elämänpinnansa! Vauhdissa hoitui vielä varpushaukkakin. Hasse joi vielä kahvit huristellessamme Loviisaan päin. Siis kuskina ja 130 km/h vauhdissa. Sannea kyllä moinen hiukan mietyttitti mutta hänpä ei tiennytkään että oli ammattilaisen kyydissä. Nyt kyllä tietää!
Loviisassa naurulokki teki muutaman hienon lentoesityksen mutta merikotkanuorukainen oli varmasti jo nukkumassa.
Katajan ryhmä näki merikotkan lennossa vielä puoli tuntia ennen kuin me puhalsimme paikalle..... Tämän lisäksi kyseinen porukka löysi haapanan heinäsorsien joukosta ja vielä kaiken kukkuraksi nokikanan. Artokin havaitsi lapasotkan Valkosta! Me emme mitään näistä! Ensi vuonna otetaan kyllä rillit mukaan!
Mitä vielä ehtisi hoitaa? Aikaa noin kolme varttia ja mielessä ehkä huuhkaja tai varpuspöllö. Hasse tosin olisi halunnut näyttää ajotaitojaan vielä ja ajaa Reimarsiin ennätysajassa silkkiuikun toivossa mutta Sannen huolestunut ilme taisi saada hänet toisiin aatoksiin. Siispä Sarvanteen Hannun ruokinnalle Ylikeen ja sassiin! Matkaa noin 40 km ja kello nyt jo 15.00. Paikalle saavuttiin hämärissä ja todettiin asukkaiden tänä vuonna onneksi viettävän itsenäisyyspäivää muualla. Ei muuta kuin omenapuita koluamaan. Varpuspöllö loisti poissaolallaan. Hasse päätti kuitenkin viheltää soidinhuutoa (siis varpuspöllön) muutaman kerran ja jo kuului vastaus. Varpuspöllön talvireviirin puolustava, laskeva huutosarja kaikui pimenevässä illassa saaden porukan naamat iloiseen virneeseen. Oli muuten varmasti naaras....
Yes! Ralli sai hienon lopun ja tuloksemme oli 46 lajia. Ihan perille asti tiedettiin että se ei tulisi riittämään mutta mitaleille kuitenkin toivottiin taas pääsevämme. Ihan väärässä ei oltu, sijoitus oli neljäs, kolmen ensimmäisen joukkueen päätyessä lajimäärään 47! Voittajina Leivo, Sarvanne. Toisina West, Hedberg ja kolmansina Juvonen, Pitkänen. Kolmikon paremmusjärjestyksen ratkaisi viimeksi havaitun lajin aika.

Kirjoitti
Rolf Friberg