Tämä kertomus alkaa Ruotsinpyhtään metsistä. Paikka on tuttu Tavastas, jossa olen pohjustuksessa kuullut varpuspöllön. Nyt pikkupöllö on hiljaa mutta korppi heräilee lähimetsikössä. Siirrymme Kejtalan kylään, jossa varpuspöllö viheltelee spontaanisti. Ajamme Söderbyn kärkeen hoitamaan pakollisia vesiäisiä. Tuuli on jäätävää ja häiritsee pahasti lintujen katsomista.

Jatkamme Tallbackaan, jossa lajeja suorastaan satelee: hippiäinen, kuusitiainen, uivelo, tukkasotka... Gäddbergsöstä hoidamme puukiipijän ja silkkiuikun.

Seuraavaksi on vuorossa Loviisan pikkuvarpuset ja Valkon naurulokki. Valkossa nuori merikotka yllättää ja lentää upeasti ohitse. Suuntaamme moottoriliikennetielle ja sujahdamme Koskenkylään hoitamaan karaa. Piipahdus Forsöhön lisää pyrstö- ja töyhtötiaisen listalle. Malmgårdista hoituu teeri ja Tervikissä yritämme pohjustettua lapinharakkaa, joka kuitenkin pettää. Hetken päästä olemme Ritan kaatopaikan vieressä - autosta hoituu hiirihaukka ja äsken väliin jäänyt lapinharakka.

Jatkamma Kiialaan, jossa pohjustuksissa oli kanahaukka ja tikli. Molemmat löytyvät myös rallissa, mutta vasta "loviisalaisten" poistuttua paikalta. Taas isolle tielle ja nokkapelti kohti Tolkkista. Päätämme ensin yrittää fasaania joltain ruokinnalta. Homma onnistuu täydellisesti: taas autosta hoidettuna!

Seuraava pinna odottaa Emäsalon sillalla. Kyllä! Siinä se isolokki uiskentelee aivan vieressä. Nyt on vauhtia niin paljon, että loviisalaisten allit jää hoksaamatta, mutta ei se mitään. Ralli jatkuu Koddervikenin likaojalle, josta räpsähtää lentoon harmaahaikara muutaman metrin päästä.

Lajimäärä on jo selvästi yli 40 ja kello on 13.55. Tiedämme, että nyt menee kovaa ja pitäisi vaan pysyä skarppina ja keksiä loppuvaiheessa hyviä pinnakohteita. Käymme pikaisesti Lukiokadun ruokinnalla ruksaamassa mustarastaan. Peippoa ei valitettavasti löydy täältä, eikä myöskään Sannen ruokinnalta Bjurbölestä. Jatkamme Sondbyn metsiin. Hedbergin tupakat ovat lopussa. Hän etsii kuumeisesti lisää röökiä autonsa lokerikoista.
Mjåvikenin rannalla on haikaran jäljet ja lahdella ui viisi tukkasotkaa. Metsä näyttää hyvältä metsomaastolta joten pysäytämme auton ja molempien hämmästykseksi tieltä löytyy heti melko tuoreet metson jäljet! Lähdemme harppomaan metsään ja hetken päästä läheisestä männystä lähtee kaksi valtavaa kanalintua lentoon. Metso on hoidettu!

Kiiruhdamme Långholmenille, jossa saamme hetken ihailla maailman hienointa auringonlaskua. Lintuja ei ole ja nyt alkaa olla kiire kaupungin rantaan hoitamaan pohjustettua laulujoutsenta. Joutsen ui rannassa ja kailottaa lajinsa kuuluville. Hetken päästä Hedberg löytää vielä kolme pilkkasiipeä lahdelta. Lajeja on nyt 47 ja hämäryys valtaa maiseman. Suuntaamme Storuddenille staijaamaan. Lintuja liikkuu hyvin, mm. noin 100 telkkää ja useita tukkasotkia lentää yöpymään ohitsemme. Yritämme vielä tihrustaa allia tai merimetsoa, mutta projekti on tulokseton. 47 lajia jää loppulukemaksi. Kello on 16.15 kun lähdemme tarpomaan takaisin pimeään metsään.
 

Kirjoitti
Torbjörn West